Kotimaa
-
Helmen Budoaari, Porvoo – täällä majoitut tasokkaasti myös koirien kanssa!
Vaikka Porvoo on ravintoloiden ja kahviloiden suhteen hyvin koiraystävällinen kaupunki, niin koiraystävällisen majoituksen, ja etenkin tasokkaan sellaisen kohdalla tilanne on aivan toinen. En edes osaa sanoa, kuinka monena kesänä olen yrittänyt katsoa meille sopivaa majoitusta vain todetakseni, että ilmeisesti meitä koirienkin kanssa tasokkaasti matkustavia ei kaupunkiin yöksi haluta. Vanhan Porvoon idyllisiin boutique hotelleihin ei koirien kanssa asiaa ole ja Haikon kartanossakin sallitaan vain yksi koira per huone. Eli jos lähtisimme matkaan ystävien ja yhteensä neljän koiran kanssa, tulisi meidän varata ja maksaa Haikosta yhteensä neljä huonetta. Tai vain omienkin koirien kanssa kaksi. Ihan hullua. Tässä kohdin on ehkä hieman ikävää kritisoida toisia, ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että jokainen yrittäjä…
-
Kalajoen Hiekkasärkät – ihanat kesäpäivät kuin ulkomailla!
Kun mittari näyttää kolmeakymppiä ties monetta päivää peräjälkeen, ulkona on tuskaisen kuuma, koirat nääntyvät jo parin minuutin ulkoilun jälkeen ja kotonakin pystyy oleskelemaan vain pohjakerroksen takkahuoneessa, on suunta sisämaasta otettava ehdottomasti kohti rannikkoa. Meren rannalle olemme kesälomilla toki muutenkin kotimaanreissuilla pääsääntöisesti päätyneet, mutta viime kesänä jos milloin, raikkaalle merituulelle todellakin oli TARVE. Kotimaanmatkojen viime tippaan varaaminen on meille jo varsin tyypillistä, enkä siten ollut yllättynyt, ettei parin viikon varoitusajalla mistään runsauden pulasta pääse nauttimaan. Etenkään kun matkassa on neljän aikuisen lisäksi neljä koiraa. Viime kesän helteillä myös ilmalämpöpumppu oli majoituksen varustelussa ehdoton, mikä toi vielä oman lisähaasteensa majapaikan etsintään. Kun sopivaa vaihtoehtoa majoituksen suhteen ei lähempää löytynyt, päädyimme me sitten…
-
Takana vuosi vääksyläisenä – täällä olen onnellinen!
25.11.2017 eli päivälleen tasan vuosi sitten muutimme maallisen omaisuutemme Asikkalan Vääksyyn. Olemme alunperin lahtelaisia ja kumpikin asuneet tuossa kaupungissa melkein koko ikämme. Vuonna 2011 muutimme Lahdesta naapurikuntaan Hollolaan ja viihdyimmekin uuden karheassa rivitaloasunnossamme usean vuoden vallan mainiosti. Mutta jotain kuitenkin aina puuttui. Niin kiva kuin tuo kotimme olikin, ei sen lähettyvillä ollut mitään. Ei siis oikeasti yhtään mitään, ainakaan näin lapsettomalle pariskunnalle. Koirien kanssa kiersimme käytänössä samaa pientä lenkkiä useita kertoja päivässä – viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kävelyetäisyydellä kodista oli ainoastaan Sale. Jep… Mukavan rauhallista tuolla toki oli, mutta kuusi vuotta riitti meille. Elämä tuolla oli lopulta oikeastaan hyvin tylsää. Kaipasimme ihmisiä, terassia jolle kävellä iltaa istumaan, ravintolaa jonne…
