Illallinen ja auringonlasku Oiassa

Oian auringonlaskujen kuvataan olevan maailman kauneimpia. Kun kerran Santorinilla oltiin, oli se tietysti käytävä ihan livenä tsekkaamassa! Auringonlaskuista etukäteen lukiessani ymmärsin, että joka ilta tuhannet turistit tulevat Oian kapeille kujille tapahtumaa seuraamaan. Tungoksen välttämiseksi ja oman näköalapaikkamme turvaamiseksi, me päädyttiin varaamaan pöytä ravintolasta ja turvauduttiin asiassa Tripadvisorin puoleen. Tripadvisorin listoilta me valittiin meidän ravintolaksi toisella sijalla ollut Katharos Lounge, joka sijaitsee rannalla hieman sivummalla.

Oian kujilla kulkiessa me alettiin pikku hiljaa ottaa suunnaksi alue, jossa päin Katharos Lounge sijaitsi. Huvittavaa oli se, että kun me poikettiin yhdessä ravintolassa viilentävillä drinksuilla ja kysyttiin tarjoilijalta oikeaa suuntaa ravintolan löytämiseksi, totesi tarjoilija matkan olevan liian pitkä käveltäväksi ja tarjoutui tilaamaan taksin. Kello oli tossa kohdin kuitenkin vielä sen verran vähän, että me päätettiin vielä jatkaa kiertelyä ja ottaa taksi alle myöhemmin. Jonkin aikaa taas kuljettuamme me päädyttiin vielä edellisessä postauksessa vinkkaamaani uima-allas ravintolaan ja sieltä me ei taksia enää saatukaan, sillä sanoivat matkan olevan sen verran lyhyt, ettei taksi keikkaa suostu ottamaan. Häh? Enpä oo moiseen ennen törmännyt! No, tässä kohdin ranta ja ravintolan sijainti olivat sentään jo näköpiirissä eikä matkan jatkaminen kävellen sinällään ongelma ollut, mutta päivän hikoilun jälkeen, edelleen jatkuvassa paahteessa, yksikään ylimääräinen askel ei olisi enää yhtään innostanut. Ja koska me siis oltiin vielä ylhäällä kalderan huipulla oli matkaa alas rannalle vielä jäljellä. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa kävelyä.

Sitten itse ravintolaan. Katharos Lounge sijaitsee Katharos Beachilla ja sen löytää lähtemällä kävelemään tietä alas heti tuon uima-allas ravintolan jälkeen. Perille mekin lopulta päästiin ja paahde senkun jatkui, sillä varausta tehdessäni olin tietysti toivonut pöytää, josta auringonlaskun näkee hyvin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, varjon sijasta me saatiin istua auringon paahteessa ihan loppuun asti. Koskaan mä en ole yhtä hartaasti odottanut tuon mollukan laskeutumista! Katharos Lounge ravintola on mukavan rento ja olin todella tyytyväinen tähän valintaan. Toinen vaihtoehto meillä oli nimittäin yksi hienompi ravintola Oian rinteillä, mutta nyt monen tunnin hikoilun jälkeen en todellakaan olisi halunnut mennä mihinkään hienoon ravintolaan ilman suihkussa käyntiä ja siistiytymistä, vaikka illallista silmällä pitäen tulikin jo aamulla puettua päälle hieman parempi mekko.

Yksi syy miksi me lopulta päädyttiin valitsemaan Katharos Lounge oli se, että Tripadvisorissa sen ruokaa kehuttiin kovasti. Turhia eivät nämä kehut olleet, sillä ruoka oli oikeesti todella hyvää! Alkuun tilaamamme mansikkasalaatti on ehdottomasti paras salaatti, jonka olen koskaan syönyt. Myös pääruuaksi tilattu possu oli erinomaisen hyvää. Ruuan kanssa me tehtiin kuitenkin pienoinen moka, sillä annokset olivat tapas- tyyppisiä ja niitä olisi hyvä ollut tilata useampi. Ilmeisesti päivän paahde oli sen verran pehmentänyt aivoja, ettei tätä tajuttu ja näin meidän illallinen oli himpun verran kevyt siihen verrrattuna, mihin muiden iltojen suurien annosten jälkeen oli tullut totuttua. Nälkä ruuasta ei kuitenkaan jäänyt ja nyt tilaa jäi kerrankin myös jälkkärille!

Pöytävaraus ravintolaan meillä oli kello 19, mikä oli myös onnistunut valinta. Me ehdittiin juuri hyvin syödä ja alkaa sitten keskittyä auringonlaskuun ja sen kuvaamiseen. Tai no, mä olin tälläkin kertaa se innokkain kuvaaja ja muut jäivät pöytään istumaan kun mä muutaman muun innokkaan kanssa siirryin vielä vähän alemmas rannalle parempiin kuvaus asemiin. Ravintolasta käsin kuvaamista nimittäin haittasivat keskellä kuvaa olleet sähkölinjat.

Oliko Oian auringonlasku sitten maineensa mukaan maailman hienoin? ”This is so beautiful, I could watch this every night”, sanoi mulle kuvauskaverina vieressä seisonut intialaismies. Mun on kuitenkin pakko todeta, että ei, ei ollut maailman hienoin. Ei ainakaan täällä katsottuna ja tänä iltana. Ihan hieno oli kyllä, mutta samanveroisia olen nähnyt muuallakin. Ehkä meidän ravintola valinta oli tässä kohdin huono, sillä mä uskon, että auringonlasku olisi ollut paljon hienompi ylhäältä kalderan reunalta katsottuna, jylhän kaunis kaldera ja hiipuvissa auringonsäteissä kylpevä valkoinen Oia upeina seuralaisinaan. Noissa hienoissa ja romanttisissa lavasteissa kun yksinkertaisesti ei voi muuta, kun olla maailman hienoin!

(P.S. Pitkän päivän päätteeksi tarpominen takaisin kalderan päälle bussiasemalle ei enää todellakaan napannut ja ravintolasta tilattiin meille taksi. 18 kilsan matka takaisin Kamariin, jossa me siis majoituttiin, maksoi neljältä hengeltä 30 euroa.)