Meriretki Santorinin kuumaisemissa

Mä rakastan merta ja mun on melkeinpä pakko päästä jokaisella ”etelän” reissulla edes jonkin moiselle meriretkelle. Näin siis myös Santorinilla. Täällä toki ilmakin oli ajoittain sen verran tukala, että merelle lähtö oli pelkästään järkevää jo pienen tuulen vireen ja helpotuksen vuoksi. Niinpä me siten marssittiin Kamari Toursin toimistoon ja ostettiin noin neljän tunnin mittainen meriretki hintaan 35 euroa/ hlö. Tällä kertaa maisemat ei olleet ihan perinteiset tyyliin palmuja ja paratiisirantoja. Sen sijaan tarjolla oli jotain ihan muuta. Karua, mutta silti niin kovin, kovin kaunista.

Meidän meriretki starttasi Firan satamasta ja samalla saatiin ihailla kaupunkia, tai lähinnä sen edustaa mereltäkin käsin. Vasta täällä oikeasti näki, kuinka korkealla sitä tuolla kaupungilla aiemmin oltiinkaan. Itse retken kanssa meillä kävi hyvä tuuri, sillä isossa laivassa retkiläisiä oli meidän lisäksi vain neljä muuta; italialainen pariskunta sekä espanjaa puhuneet äiti ja tytär. Varsin pienellä porukalla ja leppoisissa fiiliksissä saatiin siis iltapäivästä nauttia!

Meriretken ensimmäinen pysähdys oli autiolla Aspronisi Islandilla. Täällä me oltiin 1,5 tuntia ja me vietettiin aika lähes kokonaan meressä pulikoiden. Saarella meille tarjottiin myös retken hintaan kuulunut kevyt piknik, johon kuului kanaa, lihapullia, nakkeja, juustopiirakkaa, leipää ja tsatsikia. Ruokaa oli reilusti enkä itse tuota kyllä ihan pieneksi piknikiksi kutsuisi. Mutta hyvä kerrankin näin päin. Kuten kuvista näkyy, saaren maisemat olivat karun kauniit! Koskaan en ole kuussa käynyt (yllätys!), mutta voisin kuvitella siellä olevan vähän saman sorttista maisemaa.

Aspronisi Islandilta merimatka jatkui entistäkin hienompia kalderamaisemia ihaillen. Kalderan seinämistä löytyi niin mustan ja valkoisen kuin punaisen ja keltaisenkin sävyjä. Aivan upeaa! Mainittakoon, että kuvissa näkyvä tyylikäs leidi en suinkaan ole minä vaan tuo matkassa ollut espanjankielinen nainen. Ajattelin, että uskallan kuvat tähän laittaa, kun vain takaa päin niissä on ja sopii noihin kuviin niin kovin hyvin.

Merimatkalla seilattiin myös White Beachin ohi. Tälle rannalle pääsee ainoastaan veneellä, mutta itse en ehkä vaivaa alkaisi näkemään, sen verran pikkuiselta ja vaatimattomalta ranta näytti.

Tuon valkoisen rannan jälkeen matka jatkui puolestaan kohti punaista rantaa ja maisemat pysyivät aika lailla ennallaan.

Meriretken toinen ja samalla jo viimeinen pysähdys oli Red Beachin edustalla, johon ankkuroiduttiin tunniksi. Meidän botskilla ei ollut mahdollista ajaa rantaan asti, mutta uida sinne olisi saanut. Sen verran pitkä matka kuitenkin oli, etten ihan heti hommaa suosittelisi, jos ei ole todella huippu uimari. Mä onneksi rakastan syvissä vesissä uimista ja nautin täysillä, vaikkei rannalle päästykään. Koska tässä kohdin vesi tosiaan oli syvää, sai halukkaat myös hyppiä mereen kannelta. Itse jätin väliin, sillä luulen, että sen loikan jälkeen biksat olis ollu jossain ihan muualla kuin ois pitänyt 🙂

Red Beachin jälkeen päivä alkoikin sitten olla jo pulkassa ja osin samaa reittiä seilattiin takas Firan satamaan. Tässä kohdin laivan kapu pisti kauniin melodisen musan soimaan ja suuri osa porukasta otti pienet päikkärit. Minä ja italialaisheppu pysyteltiin hereillä ja nautittiin maisemasta loppuun asti!