Vuorokausi helteisessä Venetsiassa

Gardalta on vielä muutama juttu tulossa, mutta jottei sama aihe ala kyllästyttää, hypätään vaihteeksi Venetsian tunnelmiin. Venetsia on kaupunki, johon matkustamisesta olen haaveillut jo pitkään, mutta kun mies ei ole kaupungista ollut innostunut, ei matkakaan ole toteutunut. Gardan matkaa suunnitellessa tajusin hetkeni kuitenkin koittaneen, ja ehdotin matkan yhteyteen edes yhtä yötä Venetsiassa. Toiveeni menikin läpi ja aluksi olimme viipymässä kaupungissa jopa kahden yön ajan! Hotellien kalliit hinnat muuttivat kuitenkin mielemme, ja olin lopulta itsekin sitä mieltä, että tällä kertaa yksi yö saa riittää.

Riva del Gardasta matkasimme Venetsiaan junalla; Rivasta ensin bussilla läheiseen Roveretoon, sieltä junalla Veronaan ja Veronasta edelleen Venetsiaan. Junalla matkustaminen oli todella helppoa ja Veronassa 15 minuutin vaihtoaika riitti erinomaisen hyvin. Rivasta me lähdimme liikenteeseen hotellilta aamulla klo 7 ja perillä Venetsiassa olimme puoli yhden maissa iltapäivällä. Vaikka matka-aika kuulostaa pitkältä, meni matka oikeasti ihan hujauksessa!

Perillä Venetsiassa tunne oli ensi alkuun hieman epätodellinen; täällä sitä nyt todella oltiin ja ihan oikeasti! Jee! Pienen ihmettelyn jälkeen lähdimme kulkemaan kohti hotellia, jonka valinnassa myös sijainnilla oli iso merkitys. Hotelimme La Palazzina Veneziana löytyi helposti vain muutaman sadan metrin päästä rautatieasemalta vasempaan. Hotellista ei tässä kohdin sen enempää, sillä kirjoittelen myöhemmin siitä oman juttunsa.

Iltapäivän vietimme sitten Venetsian kaduilla kulkien ja kaupungin kauneuden lisäksi eteen tuli väistämättä myös sen huono puoli: tuhannet ja taas tuhannet muut matkaajat sekä ihmispaljoudesta ruuhkaiset kadut.

Pahimmillaan tilanne näytti tältä,,,

Tilannetta ei yhtään parantanut armoton helle ja pilvettömältä taivaalta paahtanut aurinko. Meidän matkakaverit ovat käyneet kaupungissa ennenkin, mutta koska me taasen emme olleet, oli meidänkin tietenkin nähtävä juuri ne kaupungin nähtävyydet, joita nämä muutkin kymmenet tuhannet ihmiset olivat tulleet katsomaan. Kuumuudesta ja ihmispaljoudesta johtuen, homma muuttuikin ikävästi hieman suorittamiseksi. Ei rauhallista kuljeskelua maisemista nauttien niin kuin olin kuvitellut, vaan pikaista kiiruhtamista aina kylttien näyttämään suuntaan, ihmisiä väistellen, hien virratessa aina pienistäkin varjopaikoista nauttien ja pikaisia kuvia räpsien. Terasseilta käytiin sentään aika ajoin hakemassa helpotusta ja Bellinit kyllä maistuivat! Satumaisen kaunis kapunki on, mutta koska siellä liikkuminen oli ajoittain lähinnä tuskaista, osasin nauttia monesta maisemasta vasta jälkikäteen kotona kuvia katsellessa.

Parasta Venetsiassa oli ehdottomasti kauniit kanaalit suuresta Canal Grandesta…

sivukujien pienempiin ja sitäkin hurmaavimpiin kavereihinsa.

Näitä ihania siltoja ja maisemia olisi ollut mukava pysähtyä ihailemaan pidemmäksikin aikaa…

Kauniita pieniä yksityiskohtia matkan varrelta.

Auringon alkaessa laskemaan, muuttui kaupungilla kuljeskelu hieman inhimillisemmäksi; tukaluus helpotti ja tuhannet päiväturistit poistuivat kaupungista. Tiesittekö muuten, että ainoastaan viidennes turisteista yöpyy Venetsiassa? Suurin osa porukkaa on siis ainoastaan päiväretkeläisiä joko risteilyaluksilta tai lähikohteista.

Koska tässä kohdin olimme aika vakuuttuneita siitä, että paluumme kaupunkiin olisi epätodennäköistä, oli yksi asia hoidettava pois päiväjärjestyksestä; pitäähän sitä kerran elämässä nimittäin gondoliajelulle lähteä, jos Venetsiassa kerran ollaan! Mistään halvasta huvista ei ole kyse, sillä illalla seitsemän jälkeen puolen tunnin ajelu maksoi 100 euroa, tuota ennen muistaakseni 80 euroa. Veneen kyytiin saa samalla hinnalla mennä useampikin henkilö, mutta itse olen sitä mieltä, että eikö koko hommasta vähän niin kuin katoa idea, jos paattiin survoudutaan koko suvun voimin? Mutta kukin tyylillään, me mentiin kaksin <3

Olimme tyytyväisiä, että kalliimmasta hinnasta huolimatta valitsimme ajelulle hieman myöhäisemmän ajankohdan, sillä päivällä kuumuus olisi pilannut koko jutun eikä tähän aikaan ollut kanaaleissakaan ihan niin ruuhkaista. Ja siellä me sitten oltiin; romanttisella gondoliajelulla Venetsiassa! Moni varmaan miettii, onko huvi hintansa väärti. Mun mielestä on, kerran elämässä. Toista kertaa tuskin menen, vaikka kaupunkiin palaisinkin. Mutta kerran ja jonkun rakkaan kanssa, suosittelen!

Illallista varten olin tiedustellut kaupungissa asuvalta Marimente blogin Marilta vinkkejä hotellin lähellä sijaitsevista hyvistä ravintoloista. Marin vinkistä suuntasimmekin sitten syömään Ai Tre Archi nimiseen ravintolaan, jossa sanotaan olevan alueen parhaat pitsat. Paikan maine on selvästi muidenkin tiedossa, sillä se oli aivan tupaten täynnä ja porukaa riitti jonoksi saakka. Me päätimme myös jonottaa eikä siinä lopulta mennyt juuri varttia pidempään. Jonotus kannatti, sillä ruoka oli hyvää ja ravintolan sijainti kanaalin rannalla mitä mainioin! Palvelun suhteen meillä kävi huonompi tuuri, sillä meidän pöytään tarjoili ilmeisesti joku onnettoman huono kesäapulainen, joka jätti juomia tuomatta, kirjasi laskun väärin eikä saanut oikein mitään muutakaan järkevää aikaiseksi edes huomautusten jälkeen. Muissa pöydissä palvelu näytti pelaavaan hyvin, joten huono palvelu sattui vain meidän ja parin muun pöydän harmiksi. Illallisen lomassa koin myös pieniä kauhun hetkiä, kun tajusin paikan kuhisevan hyttysiä, jotka innoikkaina söivät jalkojani minkä kerkisivät. Kirosanat vilisivät mielessäni, sillä olen allerginen puremille ja pahimillaan olen joutunut niiden vuoksi käymään matkoilla lääkärissä. Nykyään muistan jo ottaa kotoa offit mukaan, mutta tällä kertaa sellainen ei käynyt edes mielessä. Miksei kukaan varoittanut, että Venetsiassa on hyttysiä ihan pirusti??!! No mulla oli tuuria mukana, sillä Venetsian hyttyset ovat ilmeisesti ainoita tässä maailmassa, joiden puremat ei aiheuta mulle minkäänlaisia oireita, ei edes pientäkään kutinaa! Huh!

Illallisen jälkeen olisi ollut enemmän kuin mukavaa nauttia rauhoittuneen kaupungin kutsuvista kujista, mutta kuuman ja rankan päivän jälkeen ei yksinkertaisesti jaksanut. Näkemättä jäi siis tällä kertaa hiljaisemman Venetsian romanttinen ilta.

Seuraavana aamuna suuntasimme aamupalan jälkeen urheina takaisin ruuhkaisille kujille, sillä edellisenä päivänä emme Piazza San Marcolle saakka jaksaneet. Ja olihan sekin nyt pakko nähdä! Ainoa määränpäämme oli päästä ihmisvilinässä perille tuonne eikä matkalla juuri maisemia pysähtymään jääty. Muutamalla terassilla tosin oli ihan pakko tietysti poiketa, eihän sitä helteessä jaksa ilman viilentävää juomaa ;)… Matka aukiolle tuntui ajoittain loputtoman pitkältä ja Venetsia on kyllä paljon suurempi kaupunki kuin mitä etukäteen olin kuvitellut. Perillä aukiolla napsasin vain pari kuvaa, koska yksinkertaisesti aukealla aukiolla ei auringon paahtaessa kyennyt olla. Mitään sanottavaa paikasta ei täten valitettavasti ole. Kaikki kuvatkin ovat onnettoman ylivalottuneita.

Piazza San Marcon visiitin jälkeen kello olikin jo sen verran, että oli aika suunnata pikaiselle lounaalle ja sitten jo lähteä kohti lentokenttää. Olen kuullut sanottavan, että ainoa oikea tapa saapua Venetsiaan on vesiteitse. Me siis saavuimme kaupunkiin ”väärin”, mutta poistumisen hoidimme sitten ihan oikea oppisesti ja vesibussilla kentälle huruutimme. Kohtuuhintaista, nopeaa ja hauskaa!
 

LOPULLISET FIILIKSET KAUPUNGISTA JA MUUTAMA LUKUVINKKI

Venetsiassa ollessa, olin varma siitä, että tämä kerta kaupungissa riittää. Tämä on nähty. Kotona kuvia katsellessa ajatukseni muuttuivat; Venetsiaan on vielä palattava, mutta ei missään nimessä kesällä vaan aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Haluan palata kaupunkiin; eksyä sen hiljaisemmille kujille, kulkea hiljaa käsikädessä, ihailla rauhassa kanaaleita ja rapistuneita taloja, istua syrjässä kanaalin rannalla ja juoda punaviinia muovimukista, aistia tämän niin ainutlaatuisen kaupungin salaperäistä tunnelmaa. Niin ja käydä Harry’s Barissa sillä oikealla ja alkuperäisellä Bellinillä! Tällä kertaa en baaria etsimään jaksanut lähteä. Venetsia; me niin nähdään vielä!

Venetsia on sen verran ainutkertainen kaupunki, ettei vastaavaa varmasti tältä planeetalta löydy. Välillä kaupungilla kuljeskellessa tulikin ihan fiilis, että käyskentelee ennemmin elokuvan kulisseissa kuin ihan oikeassa kaupungissa. Harvalla kaupungilla on myöskään niin kiehtovaa historiaa kuin Venetsialla. Lämpimästi suosittelen lukemaan Mondon Venetsia oppaan, mikäli kaupunkiin matkaa suunnittelette! Käytännön vinkkien lisäksi sen pienistä tietoiskuista saa mukavan helposti tietoa kaupungin kiehtovasta historiasta ja siitä miten sen voi nähdä nykypävän Venetsiassa. Väitän, että näin vierailusta kaupunkiin saa halutessaan irti ainakin hieman enemmän! Oppaan lisäksi suosittelen lukemaan juurikin tuota Marimente blogia, josta löytyy esimerkiksi 9 kultaista vinkkiä Venetsiaan ja 9 outoa faktaa Venetsiasta sekä kurkkaamaan Annikan Travellover blogin ihanat Venetsia postaukset, jotka löydät kätevästi klikkaamalla täältä. 

Millaisia fiiliksiä/kokemuksia siellä muilla on kaupungista?

Pysy mukana matkassa
Facebook I Instagram I Twitter